Pieneen toviin -
lähes puoleen vuoteen en ole tänne kuulumisia
päivitellyt. Pojalleni diagnosoitiin elokuussa harvinainen oireyhtymä ja
itse aloitin koulun, jonka vuoksi olen koneella kyllä yömyöhään saanut
kirjoitella koulujuttuja, eikä aika ole riittänyt antamaan edes ajatusta
koko blogille. Uuden vuoden kunniaksi ajattelin kuitenkin hieman taas aktivoitua blogin puolellakin kertoillen syksyn kuulumisia ja meidän tämän vuoden tavotteista.
Viime kesänä Nitro alkoi
oireilla
ja heti olikin selvää, että hyvin vahvasti oli syytä epäillä allergiaa.
Eliminaatiodieetin kautta tuli hyvin selväksi, että vehnäallergian
lisäksi, joka ilmeni jo pentuna, Nitrolle ei sopisi myöskään riisi.
Pakko se oli myöntää, vaikka sitä itse ensin epäilinkin. Nyt Nitro
syökin sitten täysin viljatonta ruokaa eli
Dr Clauder's:n peura-perunaa.
Oireet ovat nyt pysyneet poissa. Välillä tosin poikani ehtii Nitrolle
viljaisia maistiaisia antaa, jonka seurauksena Nitro alkaa lähes heti
rapsuttamaan itseään. Kyseiset tilanteet pyritään kyllä mahdollisimman
hyvin ennaltaehkäisemään, mutta joskus tuo meidän taapero osaa olla
ajatustakin nopeampi.
Olin asettanut Nitrolle ja itselleni viime vuodeksi yhden tavoitteen: BH-kokeeseen menemisen. Tavoitteeseen ei varsinaisesti kuulunut edes kokeen suorittaminen hyväksytysti vaan enemmänkin viedä itseni ensimmäistä kertaa vastaavaan koetilanteeseen ja selvitä siitä itse hengissä.
Turun kenttäkoirayhdistyksen syyskuussa järjestämään kokeeseen ilmoittauduinkin mahdollisimman nopeasti:
täytä tiedot ja paina äkkiä enter, ennen kuin jänistät! Itse kokeeseen lähdin tosiaan vain sillä toiveella, että selviäisin siitä itse hengissä, sillä jännitin ensimmäistä koetta ihan hurjasti. Kaksi viikkoa ennen koetta kävi myös ilmi, että mun todennäköisesti pitäisi rakentaa Nitron kanssa koko seuraaminen uusiksi, eikä jäljellä oleva aika olisi millään riittänyt korjata tilannetta sen kummemmaksi kuin se oli.
Tottelevaisuusosuudessa esittelimme Nitron kanssa historiamme huonointa seurausta ikinä. Nitron nenään osui joku mehevä haju kesken taluttimetta seuraamisen, jonka vuoksi Nitro jäi jälkeen haistelemaan ja jouduin antamaan sille ylimääräisen käskyn kesken liikkeen. Paikkamakuuseen häiriön alaisena olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. Suurimmat mokat suorituksessa johtuivat täysin itsestäni, sillä jännitykseni vuoksi ajatus pätki. Unohdin jopa ihmismassassa ilman talutinta toisen puolen kahdeksikosta. Jännitys tietysti välittyi Nitroonkin. Tuomari Vesa Laaksonen kuitenkin antoi positiivista palautetta varsinkin siitä, miten oli meidän suorituksen ajan ollut kiva katsella
Nitron innokasta ja iloista työskentelyä.
Menin melkoiseen shokkiin, sillä perään sain kuulla tottelevaisuusosuutemme olevan hyväksytty ja kaupunkiosuuden odottavan. Siis osuuden, jota ei pahemmin oltu treenattu, ajatellen, ettei me sinne asti kuitenkaan edes päästäisi. Itse en kaupunkiosuudesta edes hirveästi muista, sillä menin niin kipsiin jännityksestä, että kädet tärisivät vielä illalla kotonakin. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti, että ensimmäinen kokeemme päättyi kokonaisuudessaan
hyväksyttyyn tulokseen.
Mitäs tavoitteita meillä tänä vuonna sitten olisi? Voin ainakin kertoa tänään tulostaneeni, sisällöltään 96 sivuisen, tottelevaisuuskokeen säännöt ja koeohjeet-nivaskan, johon olisi lähipäivinä tarkoitus tutustua tarkemmin alo-luokan osalta. Myös Youtubesta tullut katsottua jokunen alo-luokan video. Tammikuun aikana ruvetaan työstämään pikkuhiljaa Nitron kanssa alon liikkeitä ja katsotaan jos tämän vuoden aikana saisin itseni ilmoittautumaan kokeeseen. Jää vielä nähtäväksi, mutta vähän sellaisia suunnitelmia yritän tässä sulatella.
