(Rivitottistreenit 24.11.2013)
Aloitimme Nitron kanssa pari viikkoa sitten neljän kerran rivitottiskurssi. Viime viikon sunnuntainen tottis jäi harmittavasti välistä, sillä tottistreeni ja Lennin serkkupojan ristiäisten kanssa. Tänään päästiin onneksi taas paikanpäälle, vaikka aamulla olin vielä kahdenvaiheilla: mulle on iskenyt ihan jäätävä flunssa ja välillä on veto ihan totaalisen pois.
Kuvia en valitettavasti treenistä saanut otettua, sillä isimies jäi kotiin Lennin kanssa ja me lähdettiin treeniin kaksin.
Paikalla meitä oli viisi koirakkoa. Aloitettiin perusasennosta rivistä ja jokaisen piti seurauksen alla kierrellä muiden ympäri. Meidän äijien äijän piti tietenkin itseä isommalle urokselle yrittää isotella ohimennessä, kun en ollut tarpeeksi tarkkana kontaktin kanssa ja sainkin Nitrolle perkeleen ja pakotteen kanssa huomauttaa, jotta jos täällä joku ärisee niin se olen minä ja samalla muistuttaa, että tässä nyt oli tehtävän suoritus kesken ja sinä olit käskyn alla. Saatuani Nitron takaisin kontaktille, lopputehtävä ja uusinta meni ihan jees.
Treeni jatkui rivissä perusasennossa kontaktiharjoittelulla. Kontakti piti pyrkiä säilyttämään, vaikka ohjaajat kävivät ympärillä pyörimässä häiriköiden äkillisten liikkeiden, vaihtelevin äänenpainoin puhuen, käsiä yhteen läpsien ja mitä nyt muuta keksivätkään, jotta olisivat saaneet tehtyä itsestään koirien silmissä huomiotaherättäviä. Muutaman kerran Nitron huomio kontaktissa herpaantui, mutta itse koen meidän päässeen tämän harjoituksen suhteen eteenpäin. Jee!
Treenattiin myös rivissä seuraamista. Perusasennosta lähdettiin jälleen liikenteeseen. Ensin suoraan eteen, käännös oikealle, hetken päästä vasemmmalle, muutama pysähdys sekä jokunen tempon vaihtelu aina johonkin väliin. Nitro pomppi välillä ylös mun yrittäessä nostaa vasenta palkkapallolla varustettua kättä välillä ylemmäs. Tästä voi jonkun verran syyttää koiralle kerääntynyttä energiaa, sillä mun flunssaisuuden vuoksi parina edeltävänä päivänä Nitro ei ollut päässyt purkamaan energiaansa oikein ollenkaan, kun mulla on veto tosiaan ollut veto hukassa. Nitro onneksi jaksoi harjoituksen loppua kohden keskittyä paremmin. Tämä osio ei kuitenkaan sujunut niin hyvin kuin aikaisemmin seuraamisen osalta, juuri noiden Nitron kevätjuhlaliikkeiden vuoksi, kontakti hajosi siis useampaan otteeseen. Lisäksi täyskäännöksissä sekoilin itse askelissa ja hihnan kanssa, vaikka tätä oltiin tällä viikolla muutaman juuri kerran harjoiteltu kotiläksyinä ja silloin se sujui ihan hyvin.
Eniten mua hirvitti harjoituksena ympyrä ja tämä ilmeisesti näkyi kasvoiltani hyvin selvästi, sillä sain ilmeestäni palautetta. Kyseinen harjoitus oli meille Nitron kanssa uudenlainen ja siksi koin sen haastavaksi. Meidän piti siis perusasennossa ollen muodostaa ympyrä ja tästä lähteä yhdessä seurauttamaan koiria kohti ympyrän keskiosaa. Muutama askel. Pysähdys. Muutama askel. Pysähdys. Kaksi askelta. Pysähdys. Yksi askel. Pysähdys. Koska "turvaväli" viereisiin koiriin väheni jokaisella askeleella, kontaktin säilyminen koko tehtävän ajan oli todella tärkeää. Ja tähän asti meillä sujuikin Nitron kanssa hyvin.
Seuraavaksi piti vielä seurauttaa jäljelle jääneen pienemmän ympyrän halkaistua linjaa vastakkaisella puolella olevien koirien välistä ohi, tehdä liikkeessä täyskäännös ja tulla samaa suoraa linjaa takaisin samojen koirien välistä. Tässä kohtaa mua alkoi hirvittämään todenteolla, sillä molemmat koirat, joiden välistä meidän piti onnistua menemään, olivat uroksia ja koirien väli max. kaksi metriä. Ja mulla siis oman hihnan päässä 1v8kk murrosikäinen noin 65 cm korkea ja reilu 35 kiloinen äijäilijä, jolle puolentoistavuoden iän saavutettuaan muut urokset muuttuivat kuin sormia napsauttamalla vihollisiksi kivojen leikkikavereiden sijaan. Nice. Meinasin suoraansanottuna meidän vuoroa odotellessa pissiä housuun.
Ei auttanut kuin nieleskellä sydän takaisin omalle paikalleen ja yrittää rauhoittaa oma mieli, jotta harjoitus ei menisi pipariksi Nitron aistiessa mun hermostuneisuuden. Perusasennosta taas lähdettiin seuraamiskäskyn alle. Seuraaminen sujui hyvin ja kontakti säilyi, kunnes päästiin koirien väliin. Nitro vaistosi mun hermostuneisuuden, kontakti hajosi ja seurasi räjähdys. Nopea kova ja kantava "PERKELE!! EI!!" sekä perään salamana tiukka pakote eteenpäin. Ja heti kun Nitro oli takaisin kontaktilla, hirveästi kehuja, täyskäännös liikkeessä ja takaisin samaa reittiä. Koirien välissä yritti Nitro taas vähän kukkoilla, mutta karjaisun ja pakotteen kera takaisin kontaktille ja seuraaminen jatkui. Päästyämme takaisin omalle paikallemme vapautin koiran hetkeksi ja sitten uusinta. Toisella kertaa sujui jo paremmin, sillä vaikka ensimmäinen kerta meni täysin pipariksi, me oltiin kuitenkin selviydytty siitä ja tämä tuottikin tietysti mulle itsevarmuutta. Mennessä Nitro hiukan yritti taas äristä, mutta sain koiran nopeammin takaisin kontaktille ja takaisin koirien välistä tullessa Nitro yritti kääntää päätään, johon vastasin napakalla pakotteella ja käskyn toistamisella, Nitron palautuen kontaktille. Tästä seurasikin sitten jo vapautus palkan kera. Huh, me selvittiin!
Lopuksi otettiin vielä pätkä luoksetuloa kaksi koirakkoa kerrallaan. Jätin Nitron ohjaajalle ja lähdin itse kävelemään toiseen suuntaan noin viidenkymmenen metrin päähän. Käännyin, odotin hetken ja annoin luoksetulokäskyn (TÄNNE!). Ohjaaja piti muutaman sekunnin hihnalla vastaan, kunnes päästi hihnasta irti ja Nitro paineli täyttä vauhtia mun luokse. Tämä homma me kyllä osataan. Välillä Nitro toteuttaa tämän harjoituksen sellaisella innolla ja vauhdilla, että pelkään sen törmäävän mut kumoon.
Vaikka treeni ei tänään meidän kohdalla todellakaan mennyt putkeen, olen silti todella tyytyväinen. Saatiin Nitron kanssa ihan uudenlaista harjoitusta ja selvittiin uusista kokemuksista kuitenkin. Lisää tarvitaan paljon harjoitusta ja treeniä muiden varsinkin uroskoirien lähettyvillä toimimisesta (kontaktin säilyminen), ja muissakin asioissa, mutta tämä treenikerta valoi muhun lisää uskoa sekä lisäsi omaa luottamustani Nitroon.
.jpg)
