Solmussa kierroksista

Meillä oli Nitron kanssa maanantaina omatoimitreenit läheisellä kentällä. Tarkoituksena oli hioa ihan vaan meille jo tuttuja suht perusjuttuja: perusasentoa, takapään käyttöä ja seuraamista kääntymisten kera. Lisäksi oli tarkoitus ottaa myös muutaman kerran jääviä liikkeitä, hetki paikallaan oloa ja päättää reenit vauhdikkaaseen luoksetuloon.

En oikein tiedä mitä tuon koiruuden kanssa pitäisi tehdä ennen varsinaisten treenien aloittamista, sillä tuntuu, että ensimmäinen puoli tuntia käytiin taas niin kierroksilla kaiken maailman kevätjuhlaliikkeiden kera: hyppy - pomppu - loikka - hyppy - hyppy - ympäri - hyppy - loikka, ettei aluksi meinannut tulla koko touhusta oikein mitään. Meinasi tulla itselle jo turhautuminen, kun meni tavattoman kauan normaaliin verrattuna, että päästiin Nitron kanssa sellaiseen seesteiseen työskentelyvireeseen. Siis onhan se kivaa, että koiralla riittää intoa tekemiseen, eikä tarvitse yrittää houkutella töihin, mutta joskus se ylimääräinen energiakin harmittaa. Tai sitten en itse osaa vaan hyödyntää palikoita tarpeeksi. (Todennäköisin vaihtoehto).

Kyllähän se treeni sitten rupesi kulkemaan hieman parempaan suuntaan, Nitron saatua purkaa yrimääräisimmät energiat ja huomattuaan, että moisella meiningillä ei herunutkaan herkkuja, vaan uusintaa.

 (kuvat otettu puhelimella, josta huono kuvanlaatu..)

Paranemaan päin..

Ennen hoitoa - 2.pvä hoidon aloittamisen jälkeen - 2,5vkoa hoidon aloittamisen jälkeen

Eläinlääkärireissusta ja iho-oireiden hoidon aloittamisesta on nyt suunnilleen kaksi ja puoli viikkoa. Hurjasti voidaan jo lähtötilanteeseen nähden paremmin ja iho-oireetkin ovat rauhottumaan päin. Ero lähtötilanteeseen on siis hyvin selkeä, niin kuin kuvakin sen jo kertoo. Jee! Vesihäntäkin näyttää viimein parantuneen täysin.

Vesihännästä ihotulehdukseen

 Meillä oli viime viikon keskiviikkona Nitron kanssa eläinlääkärireissu edessä. Vesihäntä oli kyllä selkeästi paranemaan päin, vaikkei täysin parantunut vielä ollutkaan. Nitrolla ilmeni kuitenkin hyvin vahvasti allergiaan viittaavia iho-oireita. Silmänympärykset olivat vetiset, karvattomat sekä rupiset, kuononselkä kirsun ympäriltä karvaton, varpaiden välit olivat karvattomat, punertavat ja rupiset sekä korvissa rupisia jälkijä. Nitro oli myös hieman normaalia apaattisempi.

Ensimmäisenä mieleeni tuli tietysti ruoka-aineallergia. Toisaalta meillä on syöty jo pentuaijoista lähtien vehnätöntä ruokaa, sillä Nitro on aikaisemmin oireillut vehnästä hyvin herkästi. Meillä on siis syöty joko yrjölän puuroa raa-an lihan kera tai kuivanappulana kana-riisiä. Viime ajat ollaan oltu kuivaruualla toisen pakastimen puuttuessa, mihin saisi aina kerralla haettua useamman päivän lihat kerralla. Kuivaruokaa ollaan kuitenkin syöty tässä välissä jo useampi kuukausi putkeen, joten oireet olisivat ilmenneet ruuan sopimattomuuden suhteen varmasti jo aikaisemmin.

Sitten mieleeni tuli, että Nitrolla ilmeni viime alkukesänä samoja oireita, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin nyt. Meni kuitenkin tarkkailun aikana ohi silloin nopeasti, joten ei kiinnitetty sen enempään asiaan sitten viime vuonna huomiota. Nyt rupesin kuitenkin miettimään, että voisikohan ruoka-aineallergian sijaan ollakkin kyse ympäristö allergeeneista, esimerkiksi siitepölystä?

Eläinlääkärissä Nitrolta otettiin näyte korvista, jonka tulokset olivat puhtaat. Ei siis korvatulehdusta. Silmät olivat selvästi päässeet tulehtumaan. Diagnooseina sidekalvon - ja ihon tulehdus. Tästä johtuen oireita hoidetaan tällä hetkellä antibiootilla ja kortisonikuurilla. Sidekalvon tulehduksesta johtuen saatiin tietysti myös silmiin kahdesti päivässä seitsemän päivän ajan laitettavaa voidetta. Eläinlääkäri suositteli myös lisäämään jatkossa Nitron ruokiin rasvahappoja.

Lisäksi otettiin myös kilpirauhasarvot varmuuden vuoksi, sillä en osannut varmaksi sanoa, johtuiko Nitron apaattisuus varmasti ikäviltä tuntuvista iho-oireista vai eikö. Näin ollen niitä ei tarvitsisi sitten erikseen lähteä ottamaan, mikäli paljastuisi, ettei syy iho-oireiluun olisikaan allergiapohjainen. Varmuuden vuoksi Nitrolle laitettiin niskaan myös Strongholdia, vaikkei eläinlääkäri epäillytkään ulkoloisia oireilemisen syyksi.

Kortisoonin johdosta oireet ovat selvästi pikkuhiljaa paranemaan päin. Varmuuden vuoksi jätettiin myös heti kuivamuona pois ja ollaan tilalla syötetty keitettyä riisiä ja raakaa sika-nautajauhelihaa, vaikka edessä oleva eliminaatiodietti alkaakin vasta kortisonikuurin päätyttyä.

Kilpirauhasarvojen tulokset tulivat jo viime lopulla ja ne olivat ihan viitearvojen sisällä, joten kilpirauhasista tämä ei johdu. Mikäli eliminaatiodiettin yhteydessä ei selviä ruoka-aineallergiaa, onkin meillä sitten syksyllä allergiatestit edessä.

Voihan vesihäntä!

Nitro pääsi eilen ensimmäistä kertaa uimaan. Mun mies oli aamupäivälenkin yhteydessä mennyt koirien uittopaikan ohi ja ajatellut, että päästää Nitron käväsemään uimassa. Myöhemmin päivällä pissalenkin yhteydessä kiinnitin huomiota Nitron "häntäkäytökseen." Yleensä Nitro on aktiivinen hännänkäyttäjä, joten silmään pisti erityisesti, miten Nitro poikkeuksellisesti roikotti häntäänsä, eikä nostanut sitä "suojaan" edes pissatessa. Totesin tarkemmin katsoen myös hännän tyven olevan hieman turvoksissa olevan näköinen.

Nyt on siis kylässä ikävä vesihäntä, josta saatetaan kuulemma puhua myös häntähalvauksena. Eläinlääkäri Sanna Viitanen kertoo vesihännästä seuraavanlaisesti: 

Vesihäntä tai uimarin häntä (englanniksi “limber tail” tai “cold tail”) on erityisesti metsästyskoirilla (noutajat, pointteri, beagle) yleisesti esiintyvä ongelma. Oireilu alkaa tyypillisimmin uimisen tai voimakkaan fyysisen rasituksen jälkeen, tai jos koira on altistunut kylmälle tai märälle ilmalle. Tyypillinen oire on velttona roikkuva häntä, joka on kivulias tai jopa turvonnut hännän tyvestä. Tutkimuksissa on todettu vaurioita lihassyissä erityisesti hännän tyvessä sijaitsevissa lihaksissa (musculus intertransversarius ventralis caudalis). Lihasvaurio aiheuttaa lihasentsyymiarvojen nousua veressä ja epänormaalia sähköistä toimintaa hännän lihasten EMG–tutkimuksessa. (lähde)

Nitro kipuili varsinkin eilen sen verran, että sai illalla kipulääkkeen. Selvästi istuminen ja makuulle meneminen tuotti kipua, vaikkei koira muutoin suuremmin valittanutkaan. Yöllä ei raukka löytänyt kipulääkkeestä huolimatta omalla paikallaan hyvää asentoa, pyöri ja hyöri. Aina kun yritty makuulle, kuului vinkahdus. Lopulta hyppäsi sänkyyn jalkopäähän, ja vaikkei meillä normaalisti koiralla sänkyyn olekkaan asiaa, annoin sen siinä poikkeuksellisesti nukkua, kun näytti sopiva asento löytyvän. Tänään vaikutettiin aamulla voivan jo hieman paremmin. Päätin kuitenkin, kun eilen ilmaistiin kipua kuitenkin niin selvästi, että tämä päivä mennään vielä ainakin kipulääkityksen voimin ja pelkillä "pissatuslenkeillä."

Hieman harmittaa, että epämielyttävä ja selvästi kipua tuottava vesihäntä tuli vierailule juuri tähän väliin. Tänään olisi ollut viimeiset tottistreenit, joihin oltaisiin Nitron kanssa hetkeen aikataulujen puitteissa päästy. Ensi viikolla itselläni alkaa taas työt ja työvuorot näyttävät kovin menevän tietysti treenien kanssa päällekkäin. Tärkeämpää itselleni on tietenkin, että Nitro saa nyt levätä ja parantua ikävästä vesihännästä rauhassa.

Koulutusliivi

Keväällä rupesin pohtimaan treeniliivin hankkimista. Kyllähän sellainen nyt jokaisella vakavasti otettavalla koiraharrastajalla pitää olla. Selailin netin kautta tarjontaa ja malleja. Melko nopeasti tiesin haluavani Berran treeniliivin, Hurtan treeniliivien värimaailma oli.. *köh* No, vähän turhan neonia omaan makuun. Berra liivi tuntui omiin mieltymyksiini paremmalta vaihtoehdolta mallinsa, luettujen kokemuksien ja värivalikoimansa puolesta.

Kun liivin merkki ja malli oli tiedossa, piti vielä osata päättää, mistä liivin tilaisin. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan Berran Pro Light:n treeniliivini Ilowillalta tuossa tovi sitten, yhden ystävän suosituksen perusteella. Hän oli tilannut omansa juuri aikaisemmin sieltä, erittäin positiivisin kokemuksin.

Selkään mietin ensin vitsillä painatusta: "Kyllä se kotona osaa.." Lopulta päädyin kuitenkin dalmatialaisen rotuprofiiliin, joka oli lähimpänä Nitron rakennetta. Profiilin päällehän tulee yleensä vielä rotu, mutta koska Nitro on sekarotuinen, tuli "dalmatian"-tekstin sijasta teksti "mix."

Liivi on nyt muutaman kerran ehtinyt olla jo treeneissä sekä muuten ulkoillessa päällä. Tuntuu koiran kanssa toimiessa käytännölliseltä ja itse olen, vaikkei vertailukohdekokemusta olekaan, kaikin puolin tyytyväinen Berran koulutusliiviin.

Pääsiäissunnuntain ulkoilua

Sunnuntain tottikset

Eilen oltiin Nitron kanssa taas TKKY:n tottiksessa. Harjoiteltiin seuraamista, liikkeestä istumista, kontaktia ja luoksetuloa. Meillähän Nitron osalta seuraaminen sujuu tosi kivasti ja tälläkin kertaa Nitro sai taas kehuja seuraamisesta ja kontaktista.

Minä taasen sain negatiivisempaa, mutta rakentavassa hengessä annettua palautetta. Mun pitäisi oppia siis hyödyntämään koiran tarjoamaa kontaktia paremmin, odottaa vähemmän ja antaa koiralle tekemistä enemmän. 

Itse siis usein Nitron kanssa toimin niin, että esimerkiksi treenikentällä perusasennossa, ennen liikkeelle lähtöä, vaadin Nitrolta kontaktia,  jonka Nitro hyvin usein herkästi ja helposti tarjoaa. Kontakti saattaa kuitenkin kestää vain muutaman sekunnin, jonka aikana Nitro toteaa: "Ai, ei tässä ollutkaan toimintaa tiedossa," kiinnittää huomionsa mielenkiintoisempiin asioihin ja kontakti tietysti hajoaa. Tämän jälkeen vaadin kontaktia uudestaan ja Nitron tarjotessa kontaktia, jään vaatimaan pidempää kontaktia, ja sama toistuu: "Booring!" Oma virheeni on tässä kohtaa siis se, etten heti kontaktin muodostuttua palkkaa ja lähde välittömästi perään antamaan Nitrolle tekemistä. Meillähän ei siis ole pahemmin ongelmia kontaktissa toiminnan suhteen, sillä Nitrolta löytyy kyllä motivaatiota tekemisen suhteen.

Tämän lisäksi minun pitäisi opetella kommunikoimaan Nitron kanssa enemmän tekemisen ohessa, jolloin pitäisin koiran motivaatiota paremmin yllä, eikä koiran motivaatio näin ollen lähtisi pikkuhiljaa murenemaan. Palkkauksenikin on ilmeisesti vähän turhan passiivista ja hidasta. 

Sain siis useamman pienen pähkinän purtavaksi alkaneelle viikolle. Erästä ystävääni lainaten, sitä tosiaan usein joutuu miettimään, että kumpi tässä nyt kouluttikaan kumpaa. Itse voin ainakin ihan rehellisesti myöntää, että kyllä se olen tällä hetkellä hyvin vahvasti minä, jota koulutetaan.

Julkisissa matkustamista ja tottistelua

Meillä oli eilen Nitron kanssa tämän vuoden toiset ulkotreenit tottistelun merkeissä. Kuvia mulla ei valitettavasti ole treeneistä, sillä on kovin vaikea kuvata ja treenata samaan aikaan, kaksin Nitron kanssa kun treeneihin siis suunnattiin.

Me ei Nitron kanssa talven aikana pahemmin liikuttu missään ihmisten ilmoilla, tällä tarkoitan siis julkista liikennettä ja keskustan tuntumaa, mutta olin melkoisen yllättynyt Nitron omaksuneist käytöstavoista linja-autolla matkustaessa ja keskustassa ihmisten keskellä kulkiessa. Aijemminkin Nitro on kyllä malttanut matkustaa kauniisti paikallaan pysyen, mutta kun on saanut vähänkään vihiä linja-autosta poisjäämisestä, on se kiskoen rynninyt vauhdilla keskioville ja samalla mentaliteetilla kiireen vilkkaa ovista ulos. Ulkona riemuiten hihkuu: "Me selvittiin, hengissä ollaan!" 

Nyt julkisissa matkustaminen sujui lähes moitteetta mennen tullen. Tapansa mukaan Nitro jaksoi matkustaa rauhallisena ikkunasta ulos tuijotellen. Suurin muutos näkyikin linja-autosta poistuessa: Nitro odotti kauniisti, kunnes sanoin "mennään" ja kulki myös kauniisti oville. Edelleen ovista ulos kulkeminen tapahtui hieman vauhdikkaasti, mutta muuten olin kovin positiivisesti yllättynyt Nitron käytöksestä. Mitä ilmeisemmin viime aikoina tehdyt rauhoittymisharjoitukset ovat siis auttaneet tähänkin ongelmaan.

Treeneissä osattiin myös käyttäytyä yllättävän mallikkaasti, vaikka tällä kertaa paikalla oli useampi uros, jolle piti hieman aluksi yrittää päästä egoilemaan. Nopeasti Nitro keskittyikin tarkkailemaan ohjeita ja kontaktille, kun alkutervehdykset ja pujottelut olivat ohi.

Tällä kertaa treeneissä harjoiteltiin seuraamista rivissä häiriöiden ympäröiminä, liikkeestä jääviä liikkeitä, täyskäännöksiä, paikallaanoloa sekä luoksetuloa pitkällä matkalla. Myöskin harjoituksena käytettiin sitä mun kammoksumaa "ympyrää," jota Nitron kanssa harjoiteltiin ensimmäisen kerran treeneissä marraskuussa, siitä voi lukea lisää tarkemmin aikaisemmasta postauksesta täältä.

Saatiin Nitron kanssa kehuja seuraamisen sujumisesta, jossa Nitro malttoi keskittyä paljon paremmin kuin viime kerralla. Seuraaminen sujui tällä kertaa innokkaan oloisesti, mutta suurimmaksi osaksi ilman "kenguruhyppyjä," jota melkein koko viime treenien seuraaminen oli. Myöskin liikkeestä jäävissä liikkeissä saatiin hieman kehaisua, sillä sitä meillä on harjoiteltu kaikkein vähiten satunnaisesti, mutta hienosti Nitro oli omaksunut tämänkin asian. Aikaisemmin Nitro on siis lähinnä tarjonnut istumista ja maahanmenoa arpoen, eikä ole oikein malttanut kuunnella minkä käskyn saa. Eilen jäi arpominen vain yhteen kertaan.

Eilisistä treeneistä jäi hyvä fiilis ja alkoi pikkuhiljaa myös tuntua siltä, ettei se BH-kokeen suorittaminen syksyllä ehkä sittenkään ole niin pelottava ajatus.

Nitro 2 vuotta!

Nitro täytti viime viikon perjantaina 2 vuotta. Sen kunniaksi olimme viime viikolla myös Nitron kanssa studiolla ottamassa 2-vuotiskuvat viime viikolla. Tässä pari kuvausten tuotosta:

Mä oon aika ylpeä Nitrosta. Ei onnistuttu edes kaatamaan mitään valohärveleitä. Nitro osasi koko kuvausten ajan olla erittäin fiksusti. Kuunteli antamiani ohjeita  tarkasti ja malttoi pysyä käskyn alla tarvittavat ajat. Tietysti kuvaamisen lomassa pidettiin taukoja, jottei touhusta tullut väsyttävää pakkopullaa, joka olisi näkynyt sitten kuvissa koiran tylsistymisenä ja väsymisenä.

kuva

Kuvausten yhteydessä Oona Karhunen kävi haastattelemassa kuvaajaamme Kikkaa lemmikin studiokuvauksesta Aamuset -lehteen. Jutun pääsee lukemaan tämänpäiväisestä lehdestä paperiversiona tai Aamusetin sivuilta.

Tämän vuoden tavoitteista

Meillä meni talvi lähes täysin vain itsekseen treenatessa, ulkosalla, mikäli kelit olivat vaan suotuisat. Tähän suurimpana syynä oli autottomuus, sillä sisätreenipaikka sijaitsi huonojen julkisten kulkuyhteyksien päässä. Kerran käytiin kyllä privaatisti valvovan silmän alla, jolloin lähinnä tarkoituksena oli hakea itselleni tukea ja varmuutta, että ollaan menossa oikeaan suuntaan sekä myöskin hieman apua uusien asioiden opettelun kanssa: liikkeestä jäävät liikkeet,  joita emme olleetkaan aikaisemmin treenanneet.

Meidän seuran ulkotreenikausi alkaa onneksi taas huhtikuun alussa. Näin ollen me päästään myös Nitron kanssa treenaamaan taas pian muiden koirien pariin, häiriöiden alaisena, säännöllisesti viikottain. Ainakin tiistaisin treenataan kilpailevien ja BH-kokeeseen tähtäävien ryhmässä. Ryhmään pääsyn ehtonahan on ymmärrettävästi on, että on menossa kisaamaan tai BH-kokeeseen samana vuonna.

Itse olin ajatellut kokeisiin tai kisaamaan menemistä vasta ensi vuoden tavoitteeksi, suurin hidastava tekijä on tosiaan tämän oma epävarmuuteni, niin tyhmältä kuin sen välillä kuulostaakin. Joskus pieni painostus on kuitenkin ihan hyväksi, jolloin joutuu "väkisinkin" tekemään selkeämpiä ja suunnitelmallisempia tavoitteita. Ensimmäinen hyvä mahdollisuus BH-kokeen suorittamiseen olisi jo toukokuun alussa, mutta me mennään Nitron kanssa suorittamaan koetta vasta syksymmällä.

Tämähän tarkoittaa sitä, että nyt ruvetaankin tahkomaan treenien merkeissä Nitron kanssa tosissaan ja suunnitelmallisemmin. Lähiaikoina tarvitsisi väsätä suuntaa antavaa treenisuunnitelmaakin. Apua!

Kun mää olin viel aivan pien

Löysin koneen muistin syövereitä selatessani kuvia Nitrosta, jotka on otettu edelliskesänä, Nitron ollessa noin yhdeksän viikon ikäinen. Koska olen aloittanut tämän blogin paljon pentuaikaa myöhemmin, ajattelin lisätä Nitron pentukuvia myös tänne blogin puolelle.