Pääsiäissunnuntain ulkoilua

Sunnuntain tottikset

Eilen oltiin Nitron kanssa taas TKKY:n tottiksessa. Harjoiteltiin seuraamista, liikkeestä istumista, kontaktia ja luoksetuloa. Meillähän Nitron osalta seuraaminen sujuu tosi kivasti ja tälläkin kertaa Nitro sai taas kehuja seuraamisesta ja kontaktista.

Minä taasen sain negatiivisempaa, mutta rakentavassa hengessä annettua palautetta. Mun pitäisi oppia siis hyödyntämään koiran tarjoamaa kontaktia paremmin, odottaa vähemmän ja antaa koiralle tekemistä enemmän. 

Itse siis usein Nitron kanssa toimin niin, että esimerkiksi treenikentällä perusasennossa, ennen liikkeelle lähtöä, vaadin Nitrolta kontaktia,  jonka Nitro hyvin usein herkästi ja helposti tarjoaa. Kontakti saattaa kuitenkin kestää vain muutaman sekunnin, jonka aikana Nitro toteaa: "Ai, ei tässä ollutkaan toimintaa tiedossa," kiinnittää huomionsa mielenkiintoisempiin asioihin ja kontakti tietysti hajoaa. Tämän jälkeen vaadin kontaktia uudestaan ja Nitron tarjotessa kontaktia, jään vaatimaan pidempää kontaktia, ja sama toistuu: "Booring!" Oma virheeni on tässä kohtaa siis se, etten heti kontaktin muodostuttua palkkaa ja lähde välittömästi perään antamaan Nitrolle tekemistä. Meillähän ei siis ole pahemmin ongelmia kontaktissa toiminnan suhteen, sillä Nitrolta löytyy kyllä motivaatiota tekemisen suhteen.

Tämän lisäksi minun pitäisi opetella kommunikoimaan Nitron kanssa enemmän tekemisen ohessa, jolloin pitäisin koiran motivaatiota paremmin yllä, eikä koiran motivaatio näin ollen lähtisi pikkuhiljaa murenemaan. Palkkauksenikin on ilmeisesti vähän turhan passiivista ja hidasta. 

Sain siis useamman pienen pähkinän purtavaksi alkaneelle viikolle. Erästä ystävääni lainaten, sitä tosiaan usein joutuu miettimään, että kumpi tässä nyt kouluttikaan kumpaa. Itse voin ainakin ihan rehellisesti myöntää, että kyllä se olen tällä hetkellä hyvin vahvasti minä, jota koulutetaan.

Julkisissa matkustamista ja tottistelua

Meillä oli eilen Nitron kanssa tämän vuoden toiset ulkotreenit tottistelun merkeissä. Kuvia mulla ei valitettavasti ole treeneistä, sillä on kovin vaikea kuvata ja treenata samaan aikaan, kaksin Nitron kanssa kun treeneihin siis suunnattiin.

Me ei Nitron kanssa talven aikana pahemmin liikuttu missään ihmisten ilmoilla, tällä tarkoitan siis julkista liikennettä ja keskustan tuntumaa, mutta olin melkoisen yllättynyt Nitron omaksuneist käytöstavoista linja-autolla matkustaessa ja keskustassa ihmisten keskellä kulkiessa. Aijemminkin Nitro on kyllä malttanut matkustaa kauniisti paikallaan pysyen, mutta kun on saanut vähänkään vihiä linja-autosta poisjäämisestä, on se kiskoen rynninyt vauhdilla keskioville ja samalla mentaliteetilla kiireen vilkkaa ovista ulos. Ulkona riemuiten hihkuu: "Me selvittiin, hengissä ollaan!" 

Nyt julkisissa matkustaminen sujui lähes moitteetta mennen tullen. Tapansa mukaan Nitro jaksoi matkustaa rauhallisena ikkunasta ulos tuijotellen. Suurin muutos näkyikin linja-autosta poistuessa: Nitro odotti kauniisti, kunnes sanoin "mennään" ja kulki myös kauniisti oville. Edelleen ovista ulos kulkeminen tapahtui hieman vauhdikkaasti, mutta muuten olin kovin positiivisesti yllättynyt Nitron käytöksestä. Mitä ilmeisemmin viime aikoina tehdyt rauhoittymisharjoitukset ovat siis auttaneet tähänkin ongelmaan.

Treeneissä osattiin myös käyttäytyä yllättävän mallikkaasti, vaikka tällä kertaa paikalla oli useampi uros, jolle piti hieman aluksi yrittää päästä egoilemaan. Nopeasti Nitro keskittyikin tarkkailemaan ohjeita ja kontaktille, kun alkutervehdykset ja pujottelut olivat ohi.

Tällä kertaa treeneissä harjoiteltiin seuraamista rivissä häiriöiden ympäröiminä, liikkeestä jääviä liikkeitä, täyskäännöksiä, paikallaanoloa sekä luoksetuloa pitkällä matkalla. Myöskin harjoituksena käytettiin sitä mun kammoksumaa "ympyrää," jota Nitron kanssa harjoiteltiin ensimmäisen kerran treeneissä marraskuussa, siitä voi lukea lisää tarkemmin aikaisemmasta postauksesta täältä.

Saatiin Nitron kanssa kehuja seuraamisen sujumisesta, jossa Nitro malttoi keskittyä paljon paremmin kuin viime kerralla. Seuraaminen sujui tällä kertaa innokkaan oloisesti, mutta suurimmaksi osaksi ilman "kenguruhyppyjä," jota melkein koko viime treenien seuraaminen oli. Myöskin liikkeestä jäävissä liikkeissä saatiin hieman kehaisua, sillä sitä meillä on harjoiteltu kaikkein vähiten satunnaisesti, mutta hienosti Nitro oli omaksunut tämänkin asian. Aikaisemmin Nitro on siis lähinnä tarjonnut istumista ja maahanmenoa arpoen, eikä ole oikein malttanut kuunnella minkä käskyn saa. Eilen jäi arpominen vain yhteen kertaan.

Eilisistä treeneistä jäi hyvä fiilis ja alkoi pikkuhiljaa myös tuntua siltä, ettei se BH-kokeen suorittaminen syksyllä ehkä sittenkään ole niin pelottava ajatus.

Nitro 2 vuotta!

Nitro täytti viime viikon perjantaina 2 vuotta. Sen kunniaksi olimme viime viikolla myös Nitron kanssa studiolla ottamassa 2-vuotiskuvat viime viikolla. Tässä pari kuvausten tuotosta:

Mä oon aika ylpeä Nitrosta. Ei onnistuttu edes kaatamaan mitään valohärveleitä. Nitro osasi koko kuvausten ajan olla erittäin fiksusti. Kuunteli antamiani ohjeita  tarkasti ja malttoi pysyä käskyn alla tarvittavat ajat. Tietysti kuvaamisen lomassa pidettiin taukoja, jottei touhusta tullut väsyttävää pakkopullaa, joka olisi näkynyt sitten kuvissa koiran tylsistymisenä ja väsymisenä.

kuva

Kuvausten yhteydessä Oona Karhunen kävi haastattelemassa kuvaajaamme Kikkaa lemmikin studiokuvauksesta Aamuset -lehteen. Jutun pääsee lukemaan tämänpäiväisestä lehdestä paperiversiona tai Aamusetin sivuilta.